Wikipedian mukaan ”tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piiriin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään”. Yksi voimakkaimmista tabuista eri puolilla maailmaa onkin ollut ihmisen ulosteet, yleisemmin voidaan puhua juuri sanitaatiotabuista.
Tabut eivät välttämämättä ole mielivaltaisia. Ulosteiden mukana saattaa levitä taudinaiheuttajia ja on ollut hyödyllistä suhtautua niihin varovaisuudella. Aihetta tutkinut Sarah Jewitt kuitenkin esittää, että sanitaatiotabut johtuvat suurimmaksi osaksi historiallisesta epätasa-arvosta sanitaatiossa. Käymäläjätteitä ei ole käsitelty koko yhteiskunnan tasolla kestävästi, josta aiheutuneet terveys- ja ympäristöongelmat ovat kohdistuneet pääasiassa yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleviin, joka taas on leimannut käymäläjätteet saastaisiksi.
Keskusteluissa suomalaisten järjestöjen kanssa on tullut ilmi, että kehitysmaiden sanitaatiotabut koetaan suurena esteenä sanitaation edistämiselle. Toisaalta sanitaatio ei ole helppo puheenaihe suomalaisille itselleenkään; usein virtsasta ja ulosteesta puhuttaessa tilanne puretaan vitsailemalla. Huumorilla ja pilanteolla voikin olla tärkeä rooli tabujen murtamisessa. Oikealla keskustelulla näyttäisi olevan vaikutusta sanitaatiotabuihin: Jewittin mukaan asenteet ovat muuttuneet korostettaessa käymälätuotoksia resurssina jätteen sijaan. Sanitaatio ei tarkoitakaan käymäläjätteistä eroon pääsemistä vaan niiden käsittelemistä niin, että ne muuttuvat jätteestä resurssiksi.
Lähteet:
Jewitt, S. 2011a: Geographies of shit Spatial and temporal variations in attitudes towards human waste. Progress in Human Geography, 35(5), 608-626.
Jewitt, S. 2011b: Poo gurus? Researching the threats and opportunities presented by human waste. Applied Geography, 31(2), 761-769.